UPM:n metsänhoitajana hän koordinoi kaikkia yhtiön toimintoja omalla vastuualueellaan Uruguayn keskiosissa. Alue ulottuu Duraznon kaupungista aina Paso de los Torosiin, jonka lähelle UPM rakennuttaamaan toista sellutehdastaan.
Martínez tekee työssään kaikkea mahdollista. Hän keskustelee liikenneturvallisuudesta maaseudun kouluissa, kartoittaa uusia mahdollisia maa-alueita puuviljelmiä varten ja kuuntelee alueilla asuvien ihmisten tarpeita.
Ensimmäinen pysähdyspaikka on koulu uuden puuviljelmän vieressä. Martínez keskustelee rehtori Elizabeth Ribasin kanssa suunnitelmista istuttaa puut kauemmas tontista, jotta aurinko pääsee paistamaan koulun pihalle.
”Työni on todella monipuolista”, hän sanoo. ”Se on yksi syy, miksi pidän siitä.”
Samasta syystä on vaikea sanoa, millainen on Martínezin tavallinen työpäivä, sillä metsänhoitajat tekevät paljon muutakin kuin vain huolehtivat puista.
Martínez tutkii yhtiön taimitarhalta tulleita taimia. Pian ne istutetaan riveihin ja niistä tulee yksi uusi UPM:n kestävän metsänhoidon kohde.
Martínez työskentelee osana metsänhoitajien verkostoa ja koordinoi toimintaa alihankkijoiden kanssa.
”Jokaisessa prosessissa on aivan oma maailmansa: eukalyptuspuiden istuttamisesta niiden korjaamiseen ja merilogistiikasta puuviljelmille johtavien teiden rakentamiseen”, hän selittää.
Martínez työskentelee myös yhdessä alihankkijoiden kanssa ja varmistaa, että aikataulussa pysytään.
Martínez on ollut töissä UPM:llä lähes 14 vuotta. Sitä ennen hän työskenteli Uruguayn maanviljelyn tutkimuslaitoksessa. Työajat olivat kuitenkin rankkoja, sillä hänen piti viettää neljä päivää viikosta syrjäisellä tutkimusasemalla tutkimassa lampaita ja villan kasvua.
”Pidin työstä, mutta päädyimme tilanteeseen, jossa vaimoni ja minä halusimme perheellemme jotain muuta”, Martínez kertoo. ”Haluan palata joka ilta kotiin perheeni luo ja nähdä lasteni kasvavan.”
Matkalla seuraavaan kohteeseen Martínez vierailee perinteisellä paikallisella sukuhautausmaalla, joka tunnetaan nimellä panteón. UPM on vastuussa näistä maillaan olevista historiallisista kohteista, ja he ovat aidanneet alueen, jotta se pysyy suojassa laiduntavalta karjalta.
Yleensä Martínez pääsee kotiin niin ajoissa, että hän ehtii käydä kaupassa tai hakea lapsensa jalkapallo- tai yleisurheilutreeneistä. Perheen kanssa vietetty aika on Martínezille äärettömän arvokasta, ja hän painottaa, että se on yksi hänen työnsä parhaista eduista.
Joustavuuden lisäksi Martínezille on tärkeää, että hän saa työskennellä yrityksessä, jolla on samanlaiset näkemykset yhteiskunta- ja ympäristövastuusta kuin hänellä itsellään.
Puunkorjuualue on kooltaan 150 hehtaaria. Puiden korjuutahti riippuu siitä, kuinka monta konetta työmiehillä on kerralla käytössä.
”Yrityksen sitoutuminen ympäristöön teki minuun vaikutuksen. Ajattelin, että tällaisessa työpaikassa minulla olisi mahdollisuus kehittyä ja oppia”, hän sanoo. ”Ei ole kyse vain tuloksesta ja voiton tavoittelusta. UPM:lle on tärkeää kaikki muukin, myös sitoutuminen vastuullisuuteen.”
Martínez ajattelee vilpittömästi, että UPM on kuin vuorovesi, joka voi laittaa kaikki veneet liikkeelle. Siksi hän uskoo, että istutusten jatkaminen yhdessä paikallisten maanviljelijöiden ja tilanomistajien kanssa on yhtiölle parempi tapa kasvaa kuin maan ostaminen.
Tämä leipomo on yksi esimerkki siitä, miten UPM:n läsnäolo on auttanut paikallisia yrityksiä. San Jorge sijaitsee lähellä yhtiön puuviljelmiä ja monet alihankkijat käyvätkin täällä silloin tällöin syömässä.
Paikallisten kanssa tehdään pitkiä sopimuksia, jotka kestävät 20 vuotta ja käsittävät kaksi korjuuta. Mikään ei kuitenkaan voita sitä tunnetta, jonka sopimuksen toteutumisesta saa.
”Tunne siitä, että on tapahtunut jotain, minkä on itse saanut aikaan, on sanoinkuvaamaton”, Martínez kertoo. ”Näistä syistä arvostan tätä työtä erittäin paljon.”
Vasemmalta oikealle: Graciela de Mello, Valentín (11) ja Vicente (8). Martínez istuu perheensä kanssa kotipihalla nauttimassa poikkeuksellisen lämpimästä talvi-illasta. Kaikkein tärkeintä hänelle on kuulla perheen päivän kuulumiset ja nähdä lasten kasvavan.
Pääkuva: Martínez herää joka aamu kello 6 ja keittää matéa, perinteistä eteläamerikkalaista teetä. Hiljaisina ja rauhallisina aamun hetkinä Martínez käy läpi edessä olevaa päivää.
Valokuvaus: Carlos Pazos